Rapurutto, kuvailu

Rapurutto
	LISÄÄ TIETOA RAPURUTOSTA: Oireet Ruttoniksit Näytteet Lisää tietoa, mm. Raputautirekisteri
	RAPURUTTO Rapurutto on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva sienitauti, joka saapui Suomeen vuonna 1893. Rapurutto levisi nopeasti koko maahan rapukaupan ja rapujen siirtojen mukana ja hävitti parhaat jokirapukantamme. Nykyisin Suomessa on ainakin kaksi rapuruttokantaa, kun 1960- ja 1970-luvulla tuotujen täplärapujen mukana levisi toinen rapuruttokanta myös Suomeen. Näiden rapuruttokantojen erot ovat vähäiset ja näkyvät lähinnä perimän tasolla. Myös näiden kahden eri kannan ärhäkkyyden eroista on esitetty väitteitä (uusi tulokas on ärhäkämpi). Suomessa on 2000 -luvulla määritettyjen ja epäiltyjen rapuruttotapausten määrä vaihdellut vajaasta kymmestä (vuosi 2005) kaikkiaan 21 tapaukseen (vuosi 2007). Kuvassa alla näkyy Raputietokeskuksen tietoon tulleiden rapuruttojen määrä. Kuvaan on merkitty punaisella rapurutoksi määritetyt tapaukset ja sinisellä rapuruttoepäilyt. Tiedot Raputietokeskus ja EVIRA.
	RAPURUTTO TAPPAA Rapurutto tappaa kaikki tartunnan saaneet jokiravut, jotka lämpimän veden aikaan kuolevat tautiin yleensä muutamassa viikossa. Tämä on perusyleistys ja on pohjana rapuruttoepidemian yllättäessä. Tauti voi edetä myös hitaammin riippuen ruttosienen tyypistä, vuodenajasta ja vesistön ominaisuuksista, esimerkiksi virtauksista, riippuen. Usein raputuho havaitaan keväällä vesien lämmetessä tai jopa vasta rapukauden alussa. Rapurutto voi olla myös krooninen ja vaivata vesistöä pitkään. Tälle krooniselle rapurutolle on esitetty useita eri syitä, joiden kaikkien lopputuloksena on, että vesistöön ei saada istutettua uutta, tuottoisaa jokirapukantaa. Rapurutto on kotoisin samoilta alueilta kuin täplärapu jolle on kehittynyt vastustuskyky rapuruttoa vastaan. Tästä johtuu, että täplärapu ei ole yhtä herkkä rapurutolle. Useimmissa täplärapukannoissa ravut kantavat ruttosientä kuoressaan ja täpläravut pystyvät levittämään rapuruton esimerkiksi ihmisen avustuksella myös lähivesistöjen jokirapukantoihin. Täplärapukin voi kuolla rapuruttoon, jos sen elinolot ovat stressaavat. Suomessa on toistaiseksi havaittu ainakin kaksi täplärapujen massakuolemaa, joiden yhtenä tärkeänä syynä pidetään rapuruttoa. Täplärapukin voi kuolla rapuruttoon, jos sen elinolot ovat stressaavat. Suomessa on toistaiseksi havaittu ainakin kaksi täplärapujen massakuolemaa, joiden yhtenä tärkeänä syynä on ollut rapurutto.
	KROONINEN RAPURUTTO Rapurutto näyttää elävän kroonisena, pysyvänä, tautina suomalaisissa isoissa reittivesissä. Tästä pysyvästä rapurutosta on esitetty useita näkemyksiä. Rapurutto voi esiintyä harvassa jokirapukannassa heikkona epidemiana, rapurutto voi piileskellä väli-isännissä odottamassa rapuisäntiä, rapurutolla voi olla lepovaiheita ja rapuruton kyky tarttua ja tappaa rapuja voi vaihdella. Teorioita on useita ja ne vaativat runsaasti tutkimusta, jotta rapuruton todellinen luonne selviää. Seuraavassa esitellään lähemmin edellä mainituista teorioista nykyisin vallalla oleva. Kroonisissa rapuruttovesissä on usein erittäin harva jokirapukanta, jossa aina muutama yksilö kerrallaan sairastaa ruttoa ja levittää ympäristöön pienen määrä rapuruttoitiöitä. Näin tauti kiertää yhdestä jokiravusta toiseen ja jokirapukanta kituu. Osa tällaisen harvan kannan jokiravuista voi olla jopa vastustuskykyinen tällaiselle heikolle rapuruttoepidemialle. Kun jossain samassa vesistössä jokirapukanta kasvaa (hyvät olosuhteet, istutus, yms.) tarpeeksi tiheäksi, alkaa varsinainen rapuruttoepidemia, joka taas tappaa lähes kaikki jokiravut. Tästä syystä jokiravun istutukset eivät tällaisissa vesistöissä ole tuottaneet tulosta. Joissakin tapauksissa jokirapukanta on jopa toipunut itsekseen rapurutosta, tämä on tosin kestänyt ainakin 10 vuotta. Täplärapua on istutettu useisiin reittivesiin jokiravun korvikkeeksi ja täplärapu onkin tuottanut vahvoja kantoja reittivesiin mm. Pirkanmaalla, Hämeessä, Keski-Suomessa ja Kaakkois-Suomessa, vaikka suuri osa täplärapukannoista on saanut rapuruton pian istutusten jälkeen.